Juniorivalmennus TFW Turussa Pt. 2


Juniorivalmennus TFW Turussa Pt. 2 -Liikkuvuusharjoittelu

Kirjoittaja Juha Laine – TFW Turku juniorivalmentaja & myfascia-terapeutti

Aiheena tällä kertaa liikkuvuusharjoittelu. Moni ehkä pohtii mitä liikkuvuusharjoittelulla tehdään eri lajeissa ja mitä hyötyä siitä on. Yleisimpiä ovat kommentit kuten: ”aivan turhia harjoitteita, ei näillä ole vaikutusta meidän lajissa”. Eikä moni edes tiedä milloin junioreille pitäisi tehdä liikkuvuusharjoitteita ja miten niitä soveltaisi omaan lajiinsa.

Liikkuvuus ja notkeus mahdollistavat täydet liikeradat, joilla on vaikutusta niin voimantuottoon, nopeuteen, kestävyyteen kuin suorituksen rentouteen. Nämä asiat korostuvat eritoten vanhemmalla iällä, mutta pohjatyö tähän on tehtävä aikaisin, jo juniori-ikäisenä.

Nykyaikana suurin ongelma piilee siinä, että lapset eivät välttämättä liiku enää niin paljon ulkona kuin ennen: ei kiivetä puissa, ei tehdä kuperkeikkoja muuten vain, eikä juosta metsissä. Tämä kaikki edesauttaisi vanhetessa, kun hallittaisiin kroppaa jo paremmin nuorena ja oltaisiin liikkuvampia. Näin ollen liikkuvuusharjoittelu tulisi aloittaa jo lapsena ja lisätä sitä harjoitteluun pikkuhiljaa enemmän.

Liikkuvuusharjoittelun herkkyyskausi on noin 11-14 vuoden iässä. Silloin pitäisi olla reilusti liikkuvuusharjoittelua ja varsinkin sellaista, joka on juniorin omalle lajille ominaista.

Vaikka sanotaan, että herkkyyskausi osuu juuri tuohon ikähaarukkaan, liikkuvuusharjoittelua ei pitäisi unohtaa missään iässä, vaan sen pitäisi olla osa harjoitusten kokonaisuutta jatkuvasti.

Varsinkin murrosiässä tulevat kasvupyrähdykset altistavat junioreiden vartaloita eri vammoille. Jos liikkuvuusharjoittelu on ollut mukana jo varhaisessa vaiheessa, on helpompaa välttää näitä vammoja ja pitää tässä iässä tulevat ns. jäykkyydet poissa.

Varsinkin joukkueet palkkaavat fysiikkavalmentajia nykyaikana, jotta saataisiin maksimaalista hyötyä treenaamisesta. Ongelma piilee siinä, että nämä valmentajat palkataan vasta vanhemmille junioreille, jolloin ongelmia on päässyt jo syntymään. Tuolloin aloitetaan lajin ominaisen voiman treenaaminen ja punttisalilla käynti. Jos pohjatyö on tässä kohtaa jäänyt tekemättä on todella haastavaa ruveta opettamaan junioreille turvallisia voimaharjoitteita; mahdollisesti heillä ei riitä liikkuvuus vaadittaviin liikkeisiin jolloin altistetaan juniorit turhille vammoille.

Asiassa ihmetyttää se, että seurat, lajista riippumatta, ”asettavat” juniorit etusijalle, mutta kuitenkin tällaisten pienten asioiden huomioiminen jätetään takasijalle. Sitten saatetaan ihmetellä miksi lupaavat juniorit jäävät muiden taakse maailmalla (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta). Maailmalla ei lopeteta perusasioiden tekemistä vaan se jatkuu koko ajan matkassa mukana.

Tähänkin ajatukseen ollaan herätty tietyissä seuroissa, otettu asioista oikeasti selvää ja palkattu asiansa osaavia ihmisiä seuraan ja varsinkin nuorille junioreille. Näissä seuroissa huomataankin, että he tuottavat lupaavia junioreita ja säilyttävät tasonsa kansallisella huipulla kaudesta toiseen.

Loppusanoiksi voisin sanoa, että olen itsekin joskus juniori-iässä miettinyt ihan samaa: Miksi tällaisia harjoitteita tehdään? Nyt kuitenkin vanhempana olen todennut, että ne olivat niitä harjoitteita, joita olisi pitänyt tehdä enemmän ja jättää moni muu harjoitus väliin.

Nykypäivänä on helpompi löytää näistä asioista tietoa sekä niitä henkilöitä, jotka osaavat auttaa junioreita turvalliseen kehitykseen urheilijoina ja mahdollisesti säästää heitä monilta vammoilta.

Heräsikö kiinnostus Liikkuvuusharjoittelulle? Ota yhteyttä info@tfwturku.fi ja viedään seurasi / urheilijoidesi taso uudelle ulottuvuudelle!